Viisi tyttöä perheessä

Meidän perheessämme on viisi lasta jotka kaikki ovat tyttöjä. Esikoisemme täyttää pian 13vuotta ja kuopuksemme on puolitoistavuotias. Jokainen tyttömme on oma persoonansa ja aina ei uskoisi että kaikki ovat kahdesta samasta puusta veistettyjä. 

Jos olemme koko perhe kaupassa keräämme monesti katseita ja ihmettelyä. Itse huomaan kyllä katseet ja kuiskuttelun, mutta itseäni tämä vain huvittaa.  

Olemme saaneet kommentteja liittyen lapsiemme samaan sukupuoleen. Yleisimpiä saamiamme kommenteja ovat: "Ettekö osaa tehdä poikaa." "Meinaatteko yrittää niin kauan että poika tulee." Meitä on neuvottu myös laittamaan kirvestä sängyn ale, jotta saataisiin poika aikaiseksi. Lisäksi kuulemme kommentteja perheen koosta yleisellä tasollakin. Kun mieheni appiukolleni viidennen lapsen olevan tuloillaan sanoi appiukko että kai sinä laitoit viidennen tytön alulle. 

Joskus jotkut kyselevät että eikö mies toivoisi jo poikaa. Mies ei toivo poikaa, vaan tyttöä joka kerta. Onhan hän ammattimies ja suuri rakastaja! Loppupelissähän sillä ei ole mitään merkitystä kumpaa sukupuolta lapset ovat.Viidennen lapsen kohdalla naureskelin että jos tulee poika tuleeko sen mukana käyttöohjeita. En osaa sanoa osaisinko kuvitella meille edes poikaa! 

Olisiko elämä erilaista pojan kanssa? Olisihan se tietenkin, mutta yhtälailla tyttöjen kanssa voi tehdä samoja asioita kuin poikienkin. Esimerkiksi meidän esikouluikäinen tyttäremme rakastaa jenkkiautoja ja autotapahtumia tulee kierrettyä hänen kanssaan. Lelupäivänä eskariin lähtee usein jokin auto. Perheen ainoa varsinainen prinsessa on puolitoistavuotias kuopuksemme.

Itse olen enemmän poikatyttö kuin mikään prinsessa. Osittain tästä syystä johtuenkaan meidän tytöt eivät ole mitään varsinaisia prinsessoja tai hienohelmoja. En koe että olisin jäänyt paitsi mistään siksi, ettei meillä ole poikaa.

Luulen että ulkopuolisille on suurempi ongelma se, ettei perheessämme ole kumpaakin sukupuolta olevia lapsia. Meille vanhemmille viisi tyttöä ei ole mikään ongelma. Perheemme vanhemmat lapset kertovat aina ylpeänä että heillä on useampi sisko. 

Asumme kerrostalossa neljän huoneen ja keittiön asunnossa. Lapset on ollut helppo laittaa jakamaan huone keskenään, kun ovat samaa sukupuolta. Isommat kyllä narisevat omasta tilasta ja siitä kuinka haluavat omat huoneet. Valitettavasti huoneita on rajallinen määrä joten isommat tiedostavat etteivät omat huoneet ole tällä hetkellä mahdollisia.

Pienemmän asunnon etuna on se, etteivät kaikki istu omassa huoneessaan yksinään, vaan vietämme paljon aikaa kaikki yhdessä. Tila rajoittaa tekemisiä paljon, mutta kaikesta huolimatta olen äärimmäisen ylpeä tästä omasta laumastani johon kuuluu lasten ja miehen lisäksi koira joka on muuten myös tyttö!