Suurperhe


Yhteiskunnan määritelmän mukaan olemme suurperhe. Kun henkilöauton paikat eivät enää riitä, silloin perheestä tulee suurperhe. Suurperheeksi tullaan kun lapsia on neljä. Meillä on viisi lasta, vanhin on 6-vuotias ja nuorimmat ovat 1v8kk. Itse pidän meitä suurperheen alkuna, minun silmissäni suurperhe on sellainen perhe missä on 7 lasta ja enemmän. Hassua sinällään koska, kun meillä oli vain yksi mielestäni kolme lasta oli jo paljon!
Harvemmin ajattelen sitä kuinka monta lasta meillä on. Arki rullaa omalla painollaan ja hommat hoituu samalla tavalla kuin silloin, kun lapsia oli "vain" pari. Muutamat on kehottaneet hakea kunnalta apua arkeen mutta enemmän minä olisin sitä apua tarvinnut esikoisen kanssa! Tässä vaiheessa meillä on niin iskostuneet rutiinit että, ei tähän juurikaan lisäkäsiä mahdu. Yksi asia mihin haluaisin apua on oman ajan saanti tai sitä yhdessä oloa mieheni kanssa. Apujoukkoja meillä ei juurikaan ole, paitsi vanhempani, he asuvat 80km päässä.

Ihmisillä on jännä taipumus miettiä muiden asioita ja se ei ole ollenkaan harvinaista että, joku ihmettelee lapsilukuamme suoraan minulle. Minä taas ihmettelen heitä jotka ihmettelevät meitä sillä, minun mielestäni emme ole kovin erikoinen näky?! Ja kommenttejakin olen saanut joskus kuulla ("ei teidän koko maailmaa tarvitse yksin kansoittaa", "no, ainakin tiedät mitä teet muutama vuosi eteenpäin"), paras tai pitäisikö sanoa pahin oli se, kun odotimme valoristeyksessä lasten kanssa ja tuntematon mies tokaisi, kuultuaan että kaikki ovat minun että, "seuraavaks sitten ehkäisyä miettimään!". Sinä hetkenä jäin sanottomaksi, mietin hetken että, kuulinkohan oikein? 

Toisinaan meidän lapsiluku voi minua naurattaakin välillä. Kun esim. käyn kaupassa ja haen hedelmiä. Jos ostan kaikille 2 omenaa/hklö, niin sehän tekee jo 14 omenaa. Banaaniakin vedetään meillä niin paljon että, voisimme varmaan ostaa mieluummin koko banaanilaatikko kotiin. Maitohyllyä tyhjennämme ihan kiitettävästi myös, jos koko viikolle ostetaan niin, ostamme 15 litraa ja se riittää ehkä kokonaisen viikon.


Tulee tilanteita kun huomaan että, lapsimäärän takia emme ehkä voi (ainakaan heti) tehdä asioita kuin, perheet missä on 1-2 lasta. Esimerkkinä vaikkapa se, kun tässä taannoin etsin perheelle tekemistä kun kaikilla oli vähän tylsää. Katsoin yhden sisäleikkipuiston hintoja ja kauhistuin kun, meidän lapsista maksu olisi ollut 65€! Totesin vain että, "ei meillä niin tylsää taida sittenkään olla!". Tässä voisi luetella kaikki matkustamiseen liittyvä asiat mutta lista olisi liian pitkä, esim. Perhetarjoukset ovat 1-2 aik. ja 2-3 lasta. Mutta tämän saa niellä nätisti kun on halunnut enemmän kersoja kuin "se normaali määrä".

Kattilossa sen huomaa sen ison perheen koon. Meidän 5l kattila ei riitä enää, nyt kun pojatkin ovat kasvaneet ja syö kunnon annoksia. Hankintalistalla on 10l kattila jonne mahtuu keitot ja muussit sun muut. Näitä asioita on vaikka kuinka iso lista sitä, mitä isompi perhe kuluttaa enemmän. Vielä esimerkkinä vaikka leipä. Nykyään suosin yhtä leipämerkkiä jolla on tarjolla sellainen 1,3 kilon leipäpaketti. Kun sen aukaisee niin, tuntuu kuin sitä riittäisi suht kauan [kolme päivää?] ainakin kun vertaa tavalliseen paahtoleipäpakkaukseen. Kauppalaskut aiheuttavat välillä hikikarpaloita otsaan mutta en ruikuta, kyllähän minä arvasin sen että, 7 henkilöä syö enemmän kuin 3.

Mikä minua voi ahdistaa välillä on se että, suurperheellisistä ja varsinkin äideistä on istä on negatiivisia stereotypia käsitteitä. Listaan tässä seuraavat:

  • Suurperheet elävät liassa ja koti on epäsiisti romuonkalo
  • Suurperheen äiti ei huolehdi itsestään, käyttää nukkavieruvaatteita ja meikit ovat kuivuneet kaappiin
  • Suurperheen äiti on lihava Suurperheen äiti ei mieti menevänsä töihin ja koulutus ei kiinnosta
  • Suurperheen äiti ei edes halua töihin
  • Suurperheen äiti leipoo ja tuoksuu pullalta
  • Suurperheen äiti uhraa kaiken aikansa lapsiin ja kotiin ja on unohtanut itsensä aikoja sitten
  • Suurperheen äiti ei panosta itseensä
  • Suurperheellinen kuuluu johonkin uskontokuntaan joka kieltää ehkäisyn
  • Suurperheet ovat köyhiä
  • Suurperheelliset nostavat suuria tukia
  • Suurperheelliset tienaavat lapsillaan
  • Suurperheen äiti on tyhmä ja yksinkertainen
  • Suurperheen äiti on kouluttamaton
  • Suurperheen äiti ei pääse yksin minnekään, vaan on sidoksissa lapsiinsa ja perheeseensä
  • Jotkut näistä stereotypioista osuu kyllä minuun mutta koen sen sillä että, kaikki tämä perustuu luonteeseen ja riippuu siitä mistä kukin tykkää/ei tykkää. Näillä ei ole mitään tekemistä lapsiluvun kanssa. Minä tiedän monia suurperheen äitejä jotka esim. Panostavat itseensä todella paljon, tiedän myös sellaisia suurperheitä missä ei todellakaan eletä köyhyydessä jne.

    Suurperheyden valitsee monen monta persoonaa ja monenmoista äitiä, ei me kaikki suurperheelliset olla klooneja toinen toisistamme.

    Mietin, mitä suurperheen äidiltä vaaditaan? En kuitenkaan tullut mihinkään vastaukseen koska mielestäni tarvitsen juuri ne samat asiat kuin yhden tai kahden lapsen äidiltä!


  • Joustavuutta
  • Empatiakykyä
  • Jämptiyttä
  • Rajojen asettelutaitoja
  • Kärsivällisyyttä
  • Ahkeruutta
  • Lempeyttä
  • Ymmärrystä
  • Ilman rakkautta tätä palettia ei pyörittäisi. Välillä voi riittämättömyyden tunne olla sanoin kuvaamaton ja se että, muut arvostaisi minua äitinä, se tunne voi olla hautautunut ison pyykkivuoren alle tai jäänyt monen unettoman yön jalkoihin. Se mikä antaa voimaa ja jaksamista on välittäminen, ei kukaan äiti jaksaisi jos ei välittäisi.

    Vaikka välillä tuntuu kuin kädet eivät riittäisi ja sitä huomaa, kuinka joku lapsista on jäänyt vähemmälle huomiolle ja välillä iskee "äitimorkkis", niin onhan tästä paljon iloakin! Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata miltä tuntuu kun, isommat sisarukset huolehtivat pienemmistä. En osaa tarpeeksi hyvin kertoa minkä ilon se tuottaa kun, lapset nauravat ja peuhaavat toistensa kanssa. On aivan mahtavaa nähdä, kuinka 6-vuotias kannustaa pienempiä sisaruksia ja se on tajuttoman hellyttävää nähdä, miten 5-vuotias lohduttaa pikkuveljeään.


    Se tuottaa suunnattoman ilon kun näkee että, lapsille opetetut asiat ovat menneet perille. On mahtavaa saada palautetta muilta ihmisiltä siitä, kuinka hyvin lapset käyttäytyvät. On kannustavaa huomata että, sitä pystyy pitämään koko paletin kasassa ja hommat hoituu. Vaikka tämä kuulostaa kliseeltä niin, mitä enemmän lapsia, sitä enemmän rakkautta, puolin ja toisin. Sitä pitää osata antaa enemmän rakkautta mutta sitä myös saa enemmän.

    Vielä yksi klisee tähän loppuun....
    Päivääkään en vaihtaisi!


    Teksti & Kuvat: Daniela Ingves
    Julkaistu: 25.3.2016

    Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita