Kirjat puhumaan opettelevan lapsen arjessa
Lapselle lukeminen kuuluu meillä arkipäivään, ja se onkin tosi tärkeää: yhdessä lukeminen tukee lapsen kielen kehitystä ja voi olla vanhemmalla ja lapselle yhteinen, rauhoittumisen, vuorovaikutuksen ja sylittelyn hetki. Mielestäni lukemisen merkitys korostuu vielä entisestään nykypäivänä, kun on olemassa netti, jota luetaan ja selataan erilaisilla älylaitteilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ole perinteisten kosketeltavien ja käänneltävien kirjojen voittanutta − olen myös sen verran vanhanaikainen, että sanomalehden on oltava se perinteinen paperinen versio, verkkolehden lukeminen ei innosta alkuunkaan. Taisin itse oppia lukemaan joskus ekaluokan alussa, ja lukemaan opittuani kahlasin innokkaana läpi varmaan kaikki Neiti Etsivä ja Tiina -kirjat.
Erilaiset lastenkirjat ovat olleet olennainen osa lelu- ja tavaravalikoimaamme pojan syntymästä saakka. Vauvana poika sai katsella värikkäitä kuvakirjoja, ja vaipanvaihtopaikalle teippasin seinään muutamia lorukirjasta poimittuja loruja, joita sitten luettiin aina vaipanvaihdon yhteydessä. Toisinaan yritin varta vasten lukea jotakin kirjaa vauvalle, mutta koin sen vähän turhauttavaksi, kun niin pieni lapsi ei vielä tietenkään oikein keskittynyt itse asiaan ja halusi lähinnä vain väännellä tai maistella kirjan sivuja. Olen kyllä kuullut, että jotkut harrastavat varsinaista lukemista jo ihan pienenkin lapsen kanssa, mutta meillä kirjojen ja satujen maailmaan tutustuminen alkoi vauvan kanssa enemmän muiden aistien kuin kuulon välityksellä − ehkä näin on monella muullakin?
Nykyään kaksivuotiaamme tykkää jo kovasti kuunnella vähän pidempiäkin satuja, ja meille on muodostunut kodin kirjavalikoimasta ne tietyt kestosuosikit, joita luetaan esimerkiksi nukkumaan käydessä. Näitä tuttuja satuja puhumaan opetteleva poika osaa "lukea" vähän jo itsekin opittuaan joitakin tekstinpätikiä ulkoa. Taaperon muistikapasiteetti jaksaa kyllä hämmästyttää! Meillä siis luetaan ihan päivittäin, ja nukkumaan käyminen ja pottailutuokiot ovat niitä, joihin kirjat kuuluvat olennaisesti: potalla katsellaan yleensä kuvakirjoja, kun taas nukkumaan käydessä luetaan satuja. Päiväunilta herännyt unenpöpperöinen taapero tulee myös mielellään sohvalle kainaloon katselemaan ja kuuntelemaan kirjoja. Nämä ovat ihania yhteisiä hetkiä, kun vauhdikas kaksivuotias haluaa olla ihan siinä lähellä ja painautuu vasten yhteisen lukuhetken ajaksi.
Kaikkein ensimmäiset lastenkirjat alkavat moneen kertaan luettuina ja tutkittuina olla meillä jo siinä kunnossa, että oli oikein tervetullutta, kun Vaukirja ilahdutti meitä yhteistyön merkeissä kattavalla tutustumispaketilla omasta valikoimastaan. Vaukirja on siis 0−6-vuotiaille suunnattu kirjakerho, johon voi tosin liittyä jo raskausaikana. Kirjakerhon kuukasittaiset kirjapaketit on suunniteltu sopimaan lapsen kulloiseenkin ikävaiheeseen: vauvoille löytyy värikkäitä ja paksusivuisia tunnustelu- ja katselukirjoja, kun taas isommille lapsille pidempiä juonellisia satuja. Vaukirjan valikoimasta pojan suosikiksi on muodostunut etenkin Maalla-kuvasanakirja, josta löytyy monenlaisia pieniä kuvia tutuista maatilan eläimistä, joita olemme nähneet kotieläinpuistossa ja -tilalla. Uudet kirjat olivat selvästi mieleisiä, sillä poika tarttuu niihin usein ihan oma-aloitteisestikin.
Vaukirjan yhteydessä toimiva Disney-kerho sopii puolestaan kaikille Disneyn tarinoiden ystäville. Disney-kerhon jäsenenä kuukasittaisesta paketista paljastuu aina kaksi Disneyn kuvakirjaa sekä yksi Disney-aiheinen lelu. Meillä fanitetaan Disneyn klassikkoelokuvia, joten oli erityisen mieluisa yllätys, että kirjapaketistamme paljastui joukko näitä Disneyn satukirjoja. Minä ilahduin etenkin Leijonakuningas-kirjasta, joka oli yksi lapsuuteni lempielokuvista ja koskettaa edelleen! Taapero on puolestaan erityisen tykästynyt Leijonakuningasta uudempaan, Kunnon Dinsosaurus -satuun, jonka kuvitusta hän tutkii kiinnostuneena ja selostaa sivujen tapahtumia niin innokkaasti, ettei vanhemmalle paljon jää suunvuoroa. :D On hauska huomata, miten puhumaan opetteleva lapsi oikein imee itseensä uusia sanoja kirjoista ja toistelee niitä innoissaan, kun hänelle luetaan.
Kirjojen kautta lapsen kanssa voi myös käsitellä erilaisia, vähän vaikeampiakin aiheita ikään sopivalla tavalla. Meillä ajankohtaista alkaa olla syksyllä syntyvän pikkusisaruksen tuloon valmistautuminen, ja uskoisin, että juuri aiheeseen liittyvät kirjat ovat sellainen konkreettinen väline, jolla elämänmuutos tulee edes hiukan tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi taaperolle. Yksi pikkusisaruksen syntymästä kertova kirja meiltä jo löytyykin, ja seuraavaksi ajattelin tutkia löytyisikö Vaukaupan puolelta jotain muita samaa aihepiiriä käsitteleviä kirjoja.
Alkuperäinen teksti julkaistu Askeleita- blogissa.
Yhteistyössä: Vaukirjat.
Postauksessa näkyvät kirjat saatu Vaukirjalta Mammalandian järjestämän yhteistyön kautta.