IVF-hoidot ja niiden eteneminen

Nyt heti-blogin Maria on saanut lapsensa IVF-hoitojen avulla ja tässä jutussa hän hieman avaa sitä, miten hoidot etenenivät. Marian elämää hänen lapsensa kanssa hoitojen jälkeen voitte seurata hänen blogistaan.

Meidän hoitomatka alkoi jo vuonna 2014 tutkimuksilla ja Clomifeneillä. IVF-hoidon suunnittelu alkoi 1.2.2016 suunnittelukäynnillä. 27.2. alkoi varsinainen hoito Gonal-F:n pistämisellä. Gonal-F kasvattaa monta munasolua kerrallaan. Pikkuhiljaa munasarjoissa alkoi olla tuntemuksia ja ensimmäinen seurantaultra oli 2.3. Ultrassa näkyi seitsemän hyvän kokoista munasolua ja muutama pienempi. Peloistani huolimatta oloni oli melko hyvä ja pieni Gonala-F:n annostus näytti riittävältä.

4.3. Aloitin Gonal-F:n lisäksi pistämään Orgalutrania, mikä estää munasoluja irtoamasta. Orgalutranin neula oli paljon isompi kuin Gonalin, ja pistämisen jälkeen minua pyörrytti ja pistoskohtaan nousi kutiavaa ihottumaa. Maha alkoi olemaan kipeä kasvavien munasolujen takia, päätä särki ja etova olo oli koko ajan.

7.3. Oli seuraava ultra. Pelkäsin, ettei munasoluja ole (todella rationaalinen pelko kaikkien tuntemusten jälkeen). Ultrassa näkyi 12 suurta munasolua ja 12 pienempää. Sain määräyksen pistää Pregnylin illalla ja munasolupunktio sovittiin keskiviikolle 9.3.

8.3. Kärvistelin töissä ja iltapäivällä kokoustin tutussa porukassa. Olo oli kuin ilmapallolla ja olo oli huono. Muistan, kuinka olisin halunnut kertoa jollekin, että ihan pian me lähdetään Tampereelle sairaalaan. Vetkuttelin viimeisten asti porukassa, mutta en uskaltanut sanoa mitään. Sitten hain miehen töistä ja lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Olo oli aika järkyttävä...

Tampereella majoituimme potilashotelli Norlandiaan. Jos teille koskaan tulee asiaa Tampereelle sairaalaan, niin suosittelen käyttämään tuota hotellia. Hotelli ei maksanut potilaalle paljoa ja me säästyimme punktioaamuna pitkän matkan ajamiselta. Hotellissa oli myös hyvä aamupala, (kaikissa hotelleissa ei todellakaan ole vaikka jotkut muuta väittää) joten jännityksestä huolimatta sain jotain syötyä. 

Sitten koitti munasolupunktio, missä minulta kerättiin kypsät munasolut. Punktio sujui hyvin ja muutaman tunnin tarkkailun jälkeen saimme lähteä ajamaan kotiin. Minua oli varoiteltu, että kovat kipulääkkeet voivat pistää oksentamaan paluumatkalla, mutta menomatkaan verrattuna olin paluumatkalla elämäni kunnossa. Seuraavina päivinä pärjäsin muutamalla särkylääkkeellä, vaikka välillä turposin paljon ja hyperstimulaatioriski oli melko suuri. Riskistä huolimatta alkionsiirtopäivä sovittiin viiden päivän päähän maanantaille.

Koko ajan pelkäsin, että tulee puhelinsoitto, ettei alkioita ole siirrettäväksi. Lähdimme kuitenkin maanantaina ajamaan kohti Tamperetta ja alkionsiirtoa. Lääkärin nähdessäni minulle tuli hyvä tunne. Ja tosiaan, meille siirrettiin huippulaatuinen alkio. Ultran ruudulta nähtiin, kuinka pieni valkoinen piste sujahti kohtuuni. Heti siirron jälkeen lähdimme takaisin kotiin, tämä oli kyllä kaikista nopein Tampereen reissu ikinä. Siirron jälkeen pistin vielä Gonapeptylin ja lopputulos oli oikein onnistunut! 

Kuvat ja teksti (c) Nyt-heti blogi